Aloitan tarinani vuodesta 2016. Olin hiljattain valmistunut AMK:sta ja siirtynyt täysipäiväiseksi yrittäjäksi omaan tapahtuma-alan yritykseeni. Olin kroonisesti persauki ja vailla säännöllistä rytmiä, johtuen kiireisestä yrittäjän arjesta. Harjoittelin joogaa lähinnä itsekseni, ohjaajina kirjat ja internetistä ilmaiseksi löytyvät videot. Harjoitukseni olivat vakinaistuneet, mutta hyvinkin epäsäännölliset. Haaveilin joogaopettajan koulutuksesta. Halusin oppia lisää, tahdoin syventää omaa harjoitustani ja kehittää tietoisuuttani. Minua ei kiinnostanut opettaa muita, mutta tunsin, että koulutus auttaisi minua polullani. 

Jooga oli antanut minulle maistiaisia siitä millaista todellinen rauha ja tasapaino voisivat olla. Olin saanut ohikiitäviä kokemuksia siitä miltä tuntui olla elossa omassa kehossani täysillä. Arkeni ei todellakaan tuolloin ollut mitään tasapainoista tai rauhan täyteistä. Tein paljon töitä yritykseni ja sen taiteellisten tavoitteiden eteen. Läträilin vielä aktiivisesti päihteiden parissa, valvoin viikonloppuja bailaten ja imeskelin askillisen verran röökiä päivässä. Olin monella tapaa hyvin kaukana ”hyvän joogin” -mielikuvamallistosta. Jokin kuitenkin henkisissä harjoituksissa veti puoleensa ja tuntui omalta. 

Tutkin koulutuksia Suomessa. Laskeskelin rahojani. Haaveilin paljon, kuitenkaan ottamatta käytännön askeleita mihinkään suuntaan. Jälkiviisaana voin sanoa, että minua jännitti ja en ollut vielä läheskään valmis päästämään irti sellaisista asioista, jotka tuossa vaiheessa elämääni täytti. Harjoitukseni oli epäsäännöllisen säännöllistä. Olen aina ollut hiukan taipuvainen seilaamaan ääripäästä toiseen. Tämä tarkoitti, että joskus harjoittelin intensiivisesti päivittäin ja sitten tuli tauko ja en harjoitellut yhtään. Jälkikäteen ajateltuna harjoittelematon aika oli hyvää harjoitusta, sillä minulla oli tapana piiskata itseäni kun en harjoitellut. Pitäspitäspitäs, olenpas laiska jne. Suunnattomia määriä itsekritiikkiä ja sellaista ristiriitaa oman mielen kanssa, että välillä ihmettelen miten selvisin tähän saakka. Siksakkiin seilaamista ja piiskurointia jatkui pitkään. Myönnän, että tuo sama kummallinen suorittaja-kriitikko tekee esiintymisiä vielä tänäkin päivänä ja yrittää soimata minua siitä, että en tee tarpeeksi. En onneksi ole enää sen vietävissä… ainakaan joka kerta. 

2017 pääsin ensimmäistä kertaa Intiaan lomailemaan ja osallistuin siellä todellisen joogin pitämälle joogatunnille. Todellisella joogilla tarkoitan tässä tapauksessa henkilöä, joka oli omistanut koko elämänsä joogisille harjoituksille. Vuodesta 2011 saakka sisälläni kytenyt palo alkoi pikkuhiljaa syttymään ilmiliekkeihin. Sain yhdestä tunnista Gangesin varrella irti enemmän kuin viikonloppuretriitiltä Suomessa. Tässä opettajassa, ympäristössä ja kokonaisuudessa oli jotain, mikä muutti minua, jotain mikä vakuutti minut totaalisesti joogan teknologian voimasta ja mahdollisuuksista. Opettaja ei juuri puhunut ohjauksen aikana kuin yksittäisiä sanoja. Se ei haitannut, viesti tuli perille – se oli viesti minulta minulle. Palasin kotiin, haaveenani palata Intiaan.  

2018 kävin istumassa ensimmäisen Vipassana-kurssin. Sieltä päästyäni olin sisimmässäni päättänyt, että nyt järjestän itseni joogaopettajakoulutukseen. Halusin, että hyvinvointi, meditointi ja henkisyyden harjoitus olisi suurempi osa arkeani. Rupesin puhumaan asiasta kumppanilleni ja hänkin kiinnostui. Emme tässä vaiheessa tienneet miten koulutus rahoitettaisiin tai mihin joogakouluun edes menisimme. Olimme kuitenkin molemmat rakastuneet Intiaan ja pidimme omilla tahoillamme joogasta erittäin paljon.

Kuinka ollakaan kohtalo tarjosi minulle selkeän opastuksen kohti unelmaa, tällä kertaa ystäväni muodossa. Tapasin kesän 2018 festareilla vanhan armeijakaverini, jonka kanssa oli polut mennyt limittäin, vaikka emme olleet vuosiin edes tavanneet. Hän oli minun laillani kieltäytynyt armeijan reservistä. Hän oli myös matkustellut Intiassa. Naureskelimme armeija-ajallemme ja jaoimme reissutarinoita. Päädyin kertomaan hänelle kokemuksestani Vipassana-kurssilla, johon hän tokaisi, että oli jonkin aikaa haaveillut kurssista. Suosittelin sitä hänelle koko sydämestäni. Sitten hän vuorostaan kertoi minulle, että oli osallistunut joogaopettajan koulutukseen Keralassa. Hän jakoi minulle koulun yhteystiedot ja rupesin ottamaan siitä enemmän selvää. Viestittelin koulun kanssa ja päätös kypsyi. Saimme jollain ihmeen ilveellä säästettyä joogakoulun varausmaksuihin rahat samaisena syksynä ja ilmoittauduimme mukaan. Myöhemmin samana vuonna sain armeijakaveriltani viestin, että hän oli käynyt istumassa Pushkarissa Intiassa ensimmäisen Vipassana-kurssinsa. 

2019 alkuvuodesta pääsimme Intiaan ja pienen lomailun jälkeen koitti joogakoulu. Se oli sitä mitä odotinkin, oikeastaan vielä parempaa. Opettajani oli Shiva. Nuorehko ja valovoimainen joogi. kehityin lyhyessä ajassa fyysisesti enemmän kuin koskaan ja onnistuin päästämään irti monista asioista jotka ei enää minua palvelleet. Kerron teille yksityiskohtaisemmin joogakoulustani vielä jonain päivänä. Huhtikuussa 2019 sain päätökseen 200 tunnin Yoga Alliancen sertifoiman Registered Yoga Teacher -koulutuksen.

Palasimme Suomeen ja harjoitteluni oli toiveideni mukaisesti siirtynyt seuraavalle tasolle. Harjoittelin aktiivisemmin kuin koskaan, mantraten, meditoiden ja joogista kirjallisuutta imuroiden. 

Syksyllä 2019 olin ystäväni kanssa hommannut Easyfittiin kuntosalijäsenyyden. Hetken mielijohteesta päätin mennä kokeilemaan siellä tarjottua joogan viikkotuntia. En ollut koskaan osallistunut joogatunnille, jota ei olisi järjestetty joogakoulussa tai studiossa. 

Saavuin kuntosalille ja huomasin, että tunti olikin peruttu. Kyselin tiskiltä, että mikä homma. Asiakaspalvelija kertoi, että ohjaaja oli kipeä ja tilalla järjestettäisiin kehonhuoltotunti. En tiedä mistä ajatus päähäni pulpahti, mutta mainitsin puoliksi vitsillä, että tarvitsisitteko tuuraajaa, jos opettaja on jatkossa poissa. Kassahenkilö kävi hakemassa pomon ja hän innostui heti. Olin kuulemma kuin ”taivaasta pudonnut”, sillä he olivat juuri aloittamassa uuden ohjaajan hakua. Näin aloitin satunnaisten tuurauskeikkojen tekemisen. 

Huomasin nopeasti nauttivani ohjaamisesta todella paljon ja rupesin ymmärtämään käytännössä oman kokemukseni kautta mitä Yogi Bhajan tarkoitti lauseella ”If you want to learn something, read about it. If you want to understand something, write about it. If you want to master something, teach it.”. Asiakkaat ilmeisesti antoivat minusta hyvää palautetta, sillä myöhemmin syksyllä pomoni kysyi haluaisinko oman tunnin ja laajentaa tuurauspalveluitani muille keskuksille. En epäröinyt. Tässä kohtaa lopetin omassa yrityksessäni työskentelyn ja siirryin teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan. 

Se mitä tein ammatillisesti ei tuntunut enää parhaalta mahdolliselta aikani käytöltä. Halusin muutosta, että voisin harjoitella enemmän joogaa ja käyttää päivässä suurimman osan ajastani uskontojen tutkimiseen. Tämä syksy oli käänteentekevä. Löysin täysin uudenlaisen tavan elää arjessani, joogata. Päätökseni pelasti minut myös totaalisesti tapahtuma-alaa kohdanneelta hyökyaallolta, jonka pandemia toi tullessaan joitain kuukausia myöhemmin. 

En voi kuin katsella taakseni ja ihmetellä sitä vetovoiman lakia jonka jooga on minulle näyttänyt. Välillä tuntuu, että asiat ovat kuin tapahtuneet itsekseen ja tehtäväni on ollut vain virrata siinä mukana. Reilu kahden vuoden opettajan urani aikana olen saanut ohjata noin parisataa tuntia erilaisia ryhmiä kuntosaleilla ja jooga studiolla, kokea millaista pyörittää omaa jooga studiota keskellä pandemiaa ja viimesimpänä kokeilla kykyjäni joogaveli.fi brändin parissa. Tällä hetkellä teen jälleen töitä tapahtuma-alalla, oman yritykseni avuin, sekä ohjaan joogaa kolmessa eri kohteessa pk-seudulla. 

Jos harkitset joogaopettajaksi kouluttautumista, en voi kuin kehottaa sinua ottamaan rohkeasti askel sitä kohti! En ole toistaiseksi tavannut ketään joka on jälkikäteen harmitellut osallistumistaan koulutukseen 🙂